Jenkkihymyä

Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni. Kun se näyttää voimansa, jäävät ihmisen tekeleet toiseksi. Tämän tunteen sain kokea Grand Canyonilla. Rotkon reunalla seistessä ei edes ymmärrä sen laajuutta. Ihminen tuntee itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Syystuulessa sai tuntea rauhan. Pitipä silmänsä sitten auki tai kiinni, tunsi sen, kuinka edessä on jotakin suurta ja mahtavaa. 

Samaa tunnetta, mutta hieman ristiriitaisin fiiliksin sai tuntea Vegasissa, jossa kaikki unelmat käyvät toteen. Alaleukani loksahteli maahan vähän väliä, sillä koko ajan vastaan tuli yhä mahtipontisempia juttuja. Näki, mitä saadaan aikaan kun rahaa laitetaan palamaan oikein kunnolla! Hetken mietin, että onko tässä mitään järkeä kun samaan aikaan kadulla on ihmisiä, jotka taistelevat jokapäiväisen leipänsä eteen, kärräävät ostoskärryissä koko omaisuuttaan... Todellisuus hämärtyy säihkeen keskellä.

Mutta tiedättekös mitä, mielestäni hienointa Amerikassa ovat ihmiset. Olen itse useimmiten hyvällä tuulella. Tai jos en ole, se on harvoin ja näkyy kilometrien päähän :D Jenkit ovat positiivista porukkaa. Tai ainakin he osaavat vetää roolinsa uskottavasti; voi olla tietenkin, että Hollywoodin elokuvastudioilla on vaikutusta. Kaikilla on vähän näyttelijänverta. Joka tapauksessa, oli hienoa kun sain luvan kanssa hymyillä ja nauraa kaksi viikkoa. Ei ollut ketään, joka kyselisi, "onks sulla aina yhtä hauskaa?" Saatoin morjestella vieraille ihmisille, he moikkasivat takaisin. Hymyyn vastattiin hymyllä. Toista on täällä Suomessa, ainkain harmittavan usein. Tänään kun lenkillä vastaan tulivat kaksi nuorta tyttöä metsäpolulla, moikkasin. Sain vastineeksi oudon katseen. Loppulenkin puheenaiheena varmaan oli; mistä tuo tyttö oli tuttu, olinkohan nähnyt jossain aiemmin tai sitten vain että, pipopäinen hullu, joka moikkaa kaikille tuntemattomille. Kumpi tahansa käy. Onpahan puheenaihetta :D

Mutta hei, jos saisin itse viettää elämäni Tyynenmeren rannalla lämpimässä auringonpaisteessa, olisin varmasti itsekin AINA hyvällä tuulella. Vaikka auringon laskettua meininki olikin aivan toisenlainen...

Paita kuvissa valmuistui osittain lentomatkalla. Niin sain huomion puutuneista jaloista käsiini. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! Löytäkää valoa päiviinne!

Kylmyyttä vastaan

Uusi neule valmistui jälleen lämmittämään syyspäiviä. Onneksi vähäksi aikaa pääsee ihan toiseen lämpöön. Olen itse niin lämpimien maiden ihminen kuin voi olla. Jos uuteen alkuun ja elämään on uskominen, niin olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kissa; aina kiehnäämässä toisten jaloissa ja hakemassa lämpöä ja aina ensimmäisenä kärsimässä kylmää kun talvipakkaset tulevat. Kelpaa sitä sitten istuskella vuorattuna luennolla villapaita ja takki päällä. Ehkä siitä tämä villapaitojenkin tekeminen lähti, ainaisesta vilun ja kylmän tunteesta... Olen ollut sitä mieltä, että synnyin väärään paikkaan. Liian kylmään.

Olen aina tykännyt matkustaa. Reissaaminen on vähän kun laittaisi rahaa pankkiin. Aina palaat kokemuksia rikkaampana ja avarakatseisempana. Tänä päivänä saa tosin vähän miettiä mihin matkustaa ja millä mielellä. Maailman tapahtumat kyllä nöyristävät ihmismielen ja saavat ajattelemaan yhtä jos toista. Aamulla härätessäni sain lukea jälleen karmivan uutisen New Yorkista. Aina matkustamisessa ja elämässä yleensä on ollut omat vaaransa, mutta ei omien vanhempieni ole tarvinnut miettiä aivan samoja asioita matkalle lähtiessään kaksikymmentä vuotta sitten kuin nyt täytyy. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa, niin sitä sanotaan. Ja ei pidäkään. Mutta joku tässä maailmassa on muuttunut. Mutta mikä ja miksi? 

Suomea pidän kuitenin edelleen suhteellisen turvallisena paikkana asua ja elää. Ehkä se on sittenkin ollut valtti syntyä Suomeen. Vaikka sitä sitten välillä joutuisi kärsimään vähän kylmyyttä. Onneksi on villapaidat...

Kuvista suuri kiitos Noora Kalimalle! On onni omistaa taitavia ystäviä!

Vaaleanpunainen kuin vaahtokarkki

Piristystä syksyyn! Välillä puikoilla on ihan oman mielenterveydenkin kannalta pitää syksyllä jotain muutakin lankaa kuin harmaata, joten valitsin nyt tämän kauan kaapissa lojuneen Du Storen Faerytale alpakkalangan. Tämä paita onkin saanut värinsä ja pehmoisuutensa puolesta paljon kiitosta. Koulussa sanoinkin tänään, että tein pehmeän paidan, että saisin paljon haleja ja silityksiä. Niitä olen toden teolla saanut!

Oikein kunnon halimyrskyn sain tänään harjoitteluoppilailtani täällä Raumalla. He ovat aivan innoissaan aina kun saavun luokkaan, sillä teemme Muuminäytelmää. Muumit ovat nyt jotenkin villinneet meidät kokonaan! Ihan mukavaa kun Muumit täyttävät pään näin syyssateella :D

Ja tiedättekös, mikä muu nyt villitsee? No Maanantaimallit!

Tällä kertaa kuvissa on nimittäin muutakin käsintehtyä kuin oma tekeleeni; myös Raumalla opettajaksi opiskelevan Maanantaimallin äidin, Matleenan suunnittelemat Kaarella -korvikset. Sopivat aivan täydellisesti villapaitani seuraksi. Korvikset ovatkin saavuttaneet suurta suosiota ja nyt ihailemmekin niitä kadulla vastaantulevien korvissa! Nyt koruperheeseen ovat liittyneet myös kaulakorut. Kurkista ja ihastu: https://maanantaimalli.fi/

Ja nämä kaksi söpöläistä, Vaahtokarkkineuleen ja Maanantaimallit yhdisti valokuvausta harrastava, ETSIN -blogista tuttu, Teresia. Lisää kuvia valokuvausreissultamme aivan ihastuttavassa Vanhassa Raumassa on myös siis hänen blogissaan osoitteessa: https://teresiaphotography.blogspot.fi

Mukavaa syyspäivää!

Selviytymiskeinoja

Pimeää, tuulista, sataa ja kaikki on mustaa. Kamalinta tässä kaikessa on se, että ihmisten mieletkin mustuvat! Kun syksy tekee tulojaan, me suomalaiset käperrymme omiin koloihimme omien ajatustemme kanssa. Kun ilmat synkistyvät, synkkenee siinä mielikin samalla. Vai synkkeneekö? Voisin nimittäin kuvitella, että jos aurinko paistaisi ja ulkona olisi koko ajan kolmekymmentä astetta lämmintä, olisi ihmismielikin paljon freesimpi... 

Siksipä meiltä suomalaisilta vaaditaankin niin sanotusti "aika kovaa nuppia". Oikeasti. Miettikää nyt. Syys-, loka-, marras-, joulu-, tammi- ja helmikuu. Siinä menee puolet vuodesta kaamoksessa, kylmyydessä ja suurin osa päivästä pimeässäkin. Onko se sitten ihme kun mielessä pyörii ajatuksia suuntaan jos toiseen, ei aina tiedä miten päin olisi, miten oikein miettisi ja missä olisi ylipäätään jotain järkeä. Nyt onneksi tästä pimeästä ajasta on jo selätetty yksi kuukausi. 

Suomalainen on oikeasti vähän hullu. Tai täytyy olla. Eihän tätä muuten kestä. Siksipä olemme keksineetkin joukon selviytymiskeinoja, joita voimme käyttää näinä vuoden pimeinä aikoina; totaallisen pöntöt ja turhat tv ohjelmat, joita et varmasti katsoisi kesän helteillä sisätiloissa, sauna, jota ilman emme pärjäisi, neulontakerhot, mitä näitä nyt. Ja jokaisella on oltava omansa, sillä ilman omaa selviytymiskeinoa, emme pärjäisi täysjärkisenä läpi tätä piemää aikaa. Mikä onkaan sinun selviytymiskeinosi? 

Ja neulomuksestani sen verran; innoitus sai alkunsa Instagramista, jossa tämän tyyppisiä neuleita pyörii nyt todella paljon. Pitsikuviot ovat tämän syksyn juttu! Lankaa tätyy myös mainostaaa; Du Storen Faerytale alpakkalanka kaksinkertaisena. Maailman ihanin lanka! 

Kuvista jälleen kerran iso kiitos Amanda Aholle! 

Tilaa elämälle

On aika sanoa kesälle heipat ja suunnata katse tulevaan syksyyn. Kun ensimmäiset lehdet alkavat putoilla puista ja aamulla ei oikein tiedä laittaisiko käteen hanskat ja nappaisi niskaan sadetakin, voi mielestäni sanoa syksyn tulleen. Ja ollaanhan sitä nyt sentään jo syyskuussa. Itse olen jo reilun viikon ollut koulutunnelmissa, sillä nyt silmissä on päättöharjoittelu ja viimeinen vuosi luokanopettajan opintojani. Hurjaa vauhtia on tämäkin aika mennyt ja se pistää ajattelemaan, missä sitä vuoden päästä onkaan. Kun opiskeluaika on lopuillaan, tuntuu ajatus työelämään asettumiselta vielä kaukaiselta ja pelottavaltakin. Ollaanko me nyt oikeasti ihan just niitä aikuisia?? Varmasti moni, itseni mukaan lukien, miettii ja pohtii paljon tulevaa...

Itse mietin vielä paljon, mitä kaikkea elämältäni haluan. Kesä toi mukanaan paljon uutta ja muutoksia, mutta vieläkään ei ole selvää, mihin tulevaisuus oikein johtaa. Paljon on ajatuksia ja ideoita... Tietääkä ihminen sitten koskaan, mihin tähtää? Mistä sitä tietää, missä on maali? Eikä minkään tarvitse olla lopullista. Ehkäpä tärkeintä on oivaltaa, että elämä on tässä ja nyt. Niitä juttuja kuuluu tehdä ja kokeilla, mitkä tuntuvat kokeilun arvoiselta. Liikaa ei saisi jäädä miettimään seuraavaa siirtoa vaan hypätä mukaan. Itse aion nyt ottaa viimeisestä opiskeuvuodestani täällä Raumalla ilon irti. Elämä vie sitten vuoden päästä minne vie. Suunnitelmia pitää olla, mutta ei liikaa, elämälle täytyy jättää tilaa! 

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille lukijoilleni! Kommentoikaa ihmeessä syyskuulumisianne, vaikka neulerintamalla :)! 

Kylässä Kroatiassa

Viikko on jo vierähtänyt lomastamme Kroatiassa. Näin aluksi voin sanoa, että suosittelen piipahtamaan. Itse olen Kreikkafani henkeen ja vereen, mutta Kroatiassa on kuitenkin jotain verrattavissa siihen; ihmisten ystävällisyys, kirkkaat vedet ja hyvä ruoka. Kroatian keittiö onkin sekoitus Välimeren eri ruokia, italialaista pastaa, pizzaa ja kreikkalaisia perinneruokia. Itse kroatialaiset syövät rannikolla paljon kalaa ja nautimmekin joka illallisella kalaa jossain muodossa. Viinit ovat mitä parhaimpia ja niitä tuotiinkin ahneukissa vähän liikaa kotiin. Hyvä kun ei jouduttu lentokentällä pistämään baaria pystyyn kun laukku painoi vähän liikaa. Siinä olikin tekemistä. Nauraisitte jos näkisitte laukkuni koon, isoin minkä ruumaan saa viedä, eikä se ollut edes täynnä!! Kahdeksasta lirtan pullosta ja rantakivistä se paino sitten nousi 11 kiloa liikaa :D. Amatöörin puuhatselua.

Kroatiaan siis kannattaa ehdottomasti lähteä nauttimaan kauniista luonnosta ja lämmöstä. Luontoon pääsee vaikka millaiselle elämysmatkailulle ja tutustumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Paljon jäi vielä nähtävää, mutta rennolle rantalomalle lähdimmekin, joten sitä saimme. Aurinko oli puolellamme! Vähän kyllä poltteli kun maastopyöriä ja surffilautoja oli vuokralla ihastuttavalla aktiivilomailijan paratiisisaarella Bracissa. Täytyy jättää jotain ensikertaankin ;)

Uusi neule valmistui melkein lentomatkoilla. Siitä on pikkukuva Instagram -tililläni @vaharaumalaine_knits... :) Ja samoin kokokuva bikineistä,  joiden yläosan pitsikuvio vilahtaakin kuvissa. 

Mukavaa loppuviikkoa ja lämpöisiä elokuun viimeisiä iltoja. Nauttikaa Venetsialaisriennoista, missä ikinä olettekin! Ja aloitelkaa ainakin syysneuleita. Itse meinaan tikuttaa omani loppuun!

Kesätuulessa

h

Aikaa viimeisestä onkin päässyt taas kulumaan super kauan. Kevät ja kesä, jos tätä nyt kesäksi voi kutsua, on kulunut niin nopeasti ja kiireessä, että on ollut turha miettiä kirjoittelua. Puikot ovat kuitenkin käyneet koko ajan. Neuleita on valmistunut jokunen ja tässä jälleen esittelyssä yksi. Tänä kesänä pitkähihainen puuvillaneule ei ole ollut yhtään liikaa. Nyt kuitenkin sain aikaseksi taas aloittaa kirjoittelun, täällä bloggerin puolella. Jotenkin kotoisampi paikka kuin tuo Kodin kuvalehti, joka ei oikein lähtenyt käyntiin.Tavataan siis täällä aina silloin, kun jotakin uutta valmistuu ja saan aikaiseksi hankkia neuleista vielä kuvat! Niistä taas iso kiitos Amandalle. 

Kuvat on otettu Porin merenrantahelmessä, Kallossa, auringonlaskun aikaan. Paikalle saapui arki-iltana runsaasti ihmisiä ihailemaan auringonlaskua. Parkkipaikka oli ihan täynnä. Hyvä! Olisi vielä hienoa saada auki pieni terassi, joka kalliolle on nousemassa. Jotakin kinaa jälleen siinäkin, pilaa luonnon kauneuden... Itse olen sitä mieltä, että jos joku jaksaa tässä maassa jotakin yrittää, saa luvan kanssa yrittää. Ja nyt on vielä kyse Porin turistikohteen saamisesta muidenkin korviin. Hienoa, että saadaan tälle kaupungille näkyvyyttä, muutakin kuin Jazzit ja Suomi Areena. Tuntuisi siltä, että jos tässä kaupungissa joku jotain keksii, painetaan pää heti pinnan alle. Kehottaisin porilaisia kaikkia nostamaan päätään; kaunis kaupunki jokisuistoineen, rantoineen ja metsineen. Välillä tuntuu, että emme itse sitä näe, tai halua nähdä. Porissa on potentiaalia!

Tanelin Liverpool -paita

Tästä paidasta Taneli puhui pitkään ja päätinkin tehdä sen hänelle joululahjaksi. Joulun alla oli vähän jännittämistä, että ehtiikö pusero pukin matkaan. Jouluun oli vajaa viikko aikaa, mutta kyllä se valmistui kuin valmistuikin ajallaan. Jopa pari päivää etuajassa. Paksuilla puikoilla (10) ja paksulla langalla (Novita Isoveli kaksinkertaisena) neule tuli tikutettua ennätysajassa. Ja se olikin varmasti mieluisin joululahja, sekä antaa, että saada. :)

Tämä Liverpool paita, joka on varustettu jalkapallojoukkueen logon Liverbirdillä, pääsikin heti joulun jälkeen Englantiin Liverpooliin katsomaan peliä! Paikan päällä se olikin kerännyt katseita ja moni oli jopa kysynyt, mistä paitoja saa ostaa. Taneli oli sitten vastannut, että Suomeen vaan viestiä tyttökaverilleni, niin varmasti tekee :D No, en tiedä haluanko loppuelmääni neuloa Liverpool paitoja, mutta voihan sitä nyt pari tikuttaa ;) 

Tänään tulee muuten Liverpoolin peli telkkarista. Sen verran olen minäkin tietoinen, missä mennään. Koska silloin illalla harvemmin kuuluu mitään. No, pääsenpä peliin edes jollain tasolla mukaan. On meinaa varmasti neule päällä katsomossa. Ja jalassa varmaan Tanelin itse tekemät Liverpool -villasukat. Neuloi ne joululomalla... Ja tuli muuten aikas hienot. Voisin nekin esitellä täällä!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Talviurheilkaa! Hiihtoa, pulkkamäekä, laskettelua ja luistelua! Tai vaikka Liverpoolin tyyliin hankipalloa! :D

Kuvat Amanda Aho

Ohje pitkään harmaaseen takkiin

Ajattelin, että tänään on hyvä pakkaspäivä jakaa teille tämän ihanan ja lämpimän pitkän neuleen ohje. Olen itse pitänyt neuletta ihan takkina pienillä pakkasilla ja alle olen pukenut mustan nahkableiserin.  Olen käyttänyt Gina Tricotista ostamaani harmaata neulehametta niiden kanssa. Siitä onkin tullut tämän talven lempivaate. Pakko ostaa vielä H&M:stä tummanharmaa kevätmallistosta. Siinä oli kaunis V -aukko. Vähän kevyempi kuin tämä poolo. On muuten yksi kevään merkki kun H&M:n kuvasto saapuu kotiin. Menee tovi siinä kun selailee ja suunnittelee samalla tulevia neuleita puikoille. Sain taas monta ideaa... Mutta mekkoa tosiaan, suosittelen ;) 

Mitäs kevätmuotiostoksia te olette jo tehneet tai suunnittelette? Vaaleanpunainen väri ainakin houkuttelee nyt minua kovasti... Huomasin myös kaupoissa kierrellessä, että keltainen väri yrittää saada itseään jälleen framille. Ei ole kyllä mun juttu. Ja punainen hiusväri, tai ainakin sävy. Ei ole myöskään minulle tarkoitettu. Mutta katsotaas vaan kun toukokuu koittaa, on minulla keltainen mekko ja punainen tukka. Huhu. Lupaan, ettei ole. Olkoot se yksi uudenvuodenlupaus...

Nyt ohjetta!

Takkiin kului reilu kymmenen 50 gramman kerää. Langat ovat peräisin kaverini mummulasta. Kiitos niistä Nooralle! Tein kaksinkertaisella langalla ja pyöröpuikolla numero 10. Eli mikä tahansa lämmin paksu pörrölanka käy. 

Aloitin takin helmasta. Tein kaksi identtistä kappaletta, joista muodostuu takin alaosa halkioon asti. Luo siis 45 silmukkaa ja neulo edestakaisin sileää neuletta 30 senttiä. Jätä kappale toisille puikoille odottamaan ja tee toinen samanlainen kappale. Kun molemmat kappaleet ovat valmiit, siirrä ne samalle pyöröpuikolle. Näin muodostuu siis takahalkio. Jatka sitten neulomista noin 70 senttiä. Jaa työ sitten selkäosaan (46 silmukkaa) ja kahteen etukappaleeseen( 22 ja 22 silmukkaa). Jatka ensin  loppuun etukappaleet. Neulo 22 silmukalla sileää neuletta 19 kerroksen verran (noin 23 senttiä) ja kavenna aina kauluksen puolella 11, 13, 15 js 17 kerroksella kaksin yhteen. Tee samoin myös toinen etupuoli. Päättele silmukat lopuksi normaalisti. Jatkat sitten takaosio loppuun. neulo kaikilla 46 silmukalla 14 kerrosta, päättele sitten keskimmäiset 16 ja jatka sivuihin jäävillä silmukoilla (15 ja 15) vielä 4 kerrosta. Jatka molemmat puolet loppuun yksitellen ja päättele. Sitten vielä hihat: neulo kaksi identtistä hihaa. Luo aluksi 22 silmukkaa ja lisää joka kuudennella kerroksella molempiin reunoihin yksi silmukka ensimmäisen ja toiseksiensimmäisen ja viimeisen ja toiseksiviimeisen silmukan väliin. Tee lisäys yhteensä 8 kertaa ja jatka hiha loppuun. Neulo kunnes hiha on 45-50 senttiä pitkä, riippuu, minkä mittaiset hihat haluat. Kiinnitä ne sitten paikoilleen nurjalta puolelta. Karvan olen kiinnittänyt, tai siis nyt pakko myöntää, että äiti kiinnitti, langalla ja neulalla kaulukseen. Oli pakko käyttää apuvoimia joulun alla... Karva on jostakin vanhan takin hupusta leikattu.  Ja niin se sitten on valmis. Talvitakki. Ja aikaa kului yhteensä noin 10 tuntia. Ei siis mikään hirmu suuri työvoitto, vaikka pitkä onkin!

Kuvat: Amanda Aho

Vuodenvaihde sohvalla ja vähän muualla

Eilen oli luppoaikaa sohvalla... Illaksi ei mitään päällepantavaa. Onneksi huoneestani, joka on täynnä lankoja, löytyi kultaista ja mustaa lankaa. Niin teinpäs sitten sohvalla istuskellessani topin uudenvuoden juhlaan! Ihan kiva siitä tuli ja kehuja sai paljon. Kiitos niistä. Ja kiitos myös eilisistä juhlista ja juhlijoista. Mahtavaa kun ympärillä on erilaisia ja ihania ihmisiä.

Ja kiitos myös kuluneesta vuodesta. Blogin kirjoitaminen onkin kuluneen vuoden aikana muodostunut yhdeksi tärkeäksi osaksi elämääni. Kun aloitin bloggaamisen, ei minulla ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia siitä, miten se otettaisiin vastaan tai saako se lukijoita. Vähäraumalaine on kuitenkin menestynyt hyvin! Olen saanut paljon palautetta tutuilta ja tuntemattomilta ja se onkin varmasti ollut yksi syy jatkaa kirjoittamista. Neuletöitä nyt jatkan jokatapauksessa varmasti aina. Katsotaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan bloggaamisen saralla... Uusia tavoitteita on paljon!

Suomen satavuotis juhlavuodeksi on muutama neuletyö jo aluillaan. Lankoja on jo ostettu Suomineuleisiin ja yksihän on jo tehtynäkin. Porin synnytysosastolle neulon nutun vastasyntyneille. Ehkä useamman, jos ehdin. No, jos tätä tahtia mennään niin tulee nuttu illassa. 

Tänään olen viettänyt koko päivän samalla sohvalla kuin eilisen. En kuitenkaan ihan yhtä tuotteliaana... Mistä mahtaa johtua? Annoin nyt itselleni armoa neulomuksiltani päiväksi. Vuoden ensimmäinen päivä, ei yhtään neuletta, paljon ajatuksia...

Mutta onneksi joku on ollut tuottelias. Tuo kotisohva on ihmepaikka. Nyt siinä syntyy villasukka, Tanelin kätösistä. Olen siis saavuttanut ainakin yhden tavoitteeni: saanut ympärilläni olevia käsitöiden pariin. Täytyy laittaa niistäkin kuvia tulevana vuonna! 

Haluan toivottaa kaikille mitä parhainta alkanutta juhlavuotta (käsitöiden parissa)! Nyt kun sitä luulee, että juhlat loppuvat, ne vasta alkavat!

Tässä vielä nopea ohje toppiin:

Luo aluksi 60 senttiselle pyöröpuikolle  numero 5 molemmilla langoilla 90 silmukkaa. Itselläni on mustana lankana Novitan Bamboo ja jokin laatikosta löytynyt kultalanka. Neulo ainaoikeaa ympäri puikolla kainaloihin asti. Jaa sitten työ kahteen osaan (44 taakse ja 46 silmukkaa eteen). Neulo ensin takaosio. Kavenna joka toisella kerroksella molemmissa kainaloissa kaksi silmukkaa yhteen. Kerroksen alussa ylivetokavennus ja lopussa kaksi oikein yhteen. Kavenna kolme kertaa ja jatka vielä pari kerrosta. Yhteensä takaosio on noin 5 senttiä. Neulo sitten etukappale samoin, mutta kun olet neulonut kvennukset, neulo vielä kaksi kerrosta ja jaa sitten työ kahteen osaa. Neulo etulaput yksitellen. Kavenna aina kauluksen puoleisessa päässä kaksi yhteen joka kerroksella. Kun jäljellä on 7 silmukkaa, kavenna kaksi yhteen molemmissa reunoissa kahden kerroksen ajan. Kun jäljellä on kolme silmukkaa, päättele. Tee toinen lappu samoin. Sitten pyöritä vielä nyöri. Ota kaksi noin 5 metriä pitkää lankaa ja pyöritä kahteen suuntaan. Tähän on hyvä pyytää kaveri. Toinen pyörittää toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Tee vielä toinen nyöri samoin. Pue sitten toppi päällesi ja katso minkä mittaisiksi nyörit kiinnität. Itse laitoin nyörit ristiin ja kaksinkertaisina. Voit laittaa yksinkerroin ja suoraan. Miten haluat! :) Ja valmista! Kysykää, mikäli kysyttävää. :)

Kiitos kuvista jälleen Amandalle!

Jokin puuttui, vai puuttuiko?

Oli ensimmäinen joulu kun mammani ei ollut enää täällä. Mamma oli kova kutomaan, niinkuin olen ennenkin teille kertonut. Ruuanlaitossa isovanhemmat ovat myös maailman parhaita! Kaikki kertovat aina mummon tekemistä lihapullista ja makaronilaatikosta. Samoin oli myös meidän mammamme mitä parhain kokki. Tänä jouluna selailimmekin hänen vanhoja reseptikirjojaan ja teimme sieltä niitä herkkuja joulupöytään, joita mammakin aina teki; jouluomenoita, kinkkukastiketta, suklaakakkua... Näin mammakin pääsi joulupöytään kanssamme.



Meille joulu on läheisten kanssa olemisen  juhlaa, antamisen iloa ja rauhoittumista. Jouluna on aikaa miettiä niitä asioita, jotka ovat elämässä tärkeitä. Jouluna myös havahdumme ajattelemaan heitä, jotka puuttuvat. Joulussa on palanen mennyttä, sillä silloin ehdimme myös vilkaista taaksepäin.

 
Joulussa on oma taikansa; se tuo takaisin sen, mitä kaipaamme ja muistuttaa siitä, mitä meillä on. Joulu on taikaa täynnä! 
 
Annan teille ohjeet tähän "Muorintakkiin" tulevalla viikolla :) Lämmintä joulua kaikille! Nukkukaa ja syökää hyvin!

Kuvat:  valokuvaaja Amanda Aho