keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kylmyyttä vastaan







Uusi neule valmistui jälleen lämmittämään syyspäiviä. Onneksi vähäksi aikaa pääsee ihan toiseen lämpöön. Olen itse niin lämpimien maiden ihminen kuin voi olla. Jos uuteen alkuun ja elämään on uskominen, niin olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kissa; aina kiehnäämässä toisten jaloissa ja hakemassa lämpöä ja aina ensimmäisenä kärsimässä kylmää kun talvipakkaset tulevat. Kelpaa sitä sitten istuskella vuorattuna luennolla villapaita ja takki päällä. Ehkä siitä tämä villapaitojenkin tekeminen lähti, ainaisesta vilun ja kylmän tunteesta... Olen ollut sitä mieltä, että synnyin väärään paikkaan. Liian kylmään.

Olen aina tykännyt matkustaa. Reissaaminen on vähän kun laittaisi rahaa pankkiin. Aina palaat kokemuksia rikkaampana ja avarakatseisempana. Tänä päivänä saa tosin vähän miettiä mihin matkustaa ja millä mielellä. Maailman tapahtumat kyllä nöyristävät ihmismielen ja saavat ajattelemaan yhtä jos toista. Aamulla härätessäni sain lukea jälleen karmivan uutisen New Yorkista. Aina matkustamisessa ja elämässä yleensä on ollut omat vaaransa, mutta ei omien vanhempieni ole tarvinnut miettiä aivan samoja asioita matkalle lähtiessään kaksikymmentä vuotta sitten kuin nyt täytyy. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa, niin sitä sanotaan. Ja ei pidäkään. Mutta joku tässä maailmassa on muuttunut. Mutta mikä ja miksi? 

Suomea pidän kuitenin edelleen suhteellisen turvallisena paikkana asua ja elää. Ehkä se on sittenkin ollut valtti syntyä Suomeen. Vaikka sitä sitten välillä joutuisi kärsimään vähän kylmyyttä. Onneksi on villapaidat...

Kuvista suuri kiitos Noora Kalimalle! On onni omistaa taitavia ystäviä!

2 kommenttia:

  1. Kaunis villapaita ja on varmasti lämmin.
    Mukavia marraskuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihana paita! Olisiko mahdollista saada ohjetta? :)

    VastaaPoista