keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kylmyyttä vastaan







Uusi neule valmistui jälleen lämmittämään syyspäiviä. Onneksi vähäksi aikaa pääsee ihan toiseen lämpöön. Olen itse niin lämpimien maiden ihminen kuin voi olla. Jos uuteen alkuun ja elämään on uskominen, niin olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kissa; aina kiehnäämässä toisten jaloissa ja hakemassa lämpöä ja aina ensimmäisenä kärsimässä kylmää kun talvipakkaset tulevat. Kelpaa sitä sitten istuskella vuorattuna luennolla villapaita ja takki päällä. Ehkä siitä tämä villapaitojenkin tekeminen lähti, ainaisesta vilun ja kylmän tunteesta... Olen ollut sitä mieltä, että synnyin väärään paikkaan. Liian kylmään.

Olen aina tykännyt matkustaa. Reissaaminen on vähän kun laittaisi rahaa pankkiin. Aina palaat kokemuksia rikkaampana ja avarakatseisempana. Tänä päivänä saa tosin vähän miettiä mihin matkustaa ja millä mielellä. Maailman tapahtumat kyllä nöyristävät ihmismielen ja saavat ajattelemaan yhtä jos toista. Aamulla härätessäni sain lukea jälleen karmivan uutisen New Yorkista. Aina matkustamisessa ja elämässä yleensä on ollut omat vaaransa, mutta ei omien vanhempieni ole tarvinnut miettiä aivan samoja asioita matkalle lähtiessään kaksikymmentä vuotta sitten kuin nyt täytyy. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa, niin sitä sanotaan. Ja ei pidäkään. Mutta joku tässä maailmassa on muuttunut. Mutta mikä ja miksi? 

Suomea pidän kuitenin edelleen suhteellisen turvallisena paikkana asua ja elää. Ehkä se on sittenkin ollut valtti syntyä Suomeen. Vaikka sitä sitten välillä joutuisi kärsimään vähän kylmyyttä. Onneksi on villapaidat...

Kuvista suuri kiitos Noora Kalimalle! On onni omistaa taitavia ystäviä!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Vaaleanpunainen kuin vaahtokarkki





Piristystä syksyyn! Välillä puikoilla on ihan oman mielenterveydenkin kannalta pitää syksyllä jotain muutakin lankaa kuin harmaata, joten valitsin nyt tämän kauan kaapissa lojuneen Du Storen Faerytale alpakkalangan. Tämä paita onkin saanut värinsä ja pehmoisuutensa puolesta paljon kiitosta. Koulussa sanoinkin tänään, että tein pehmeän paidan, että saisin paljon haleja ja silityksiä. Niitä olen toden teolla saanut!

Oikein kunnon halimyrskyn sain tänään harjoitteluoppilailtani täällä Raumalla. He ovat aivan innoissaan aina kun saavun luokkaan, sillä teemme Muuminäytelmää. Muumit ovat nyt jotenkin villinneet meidät kokonaan! Ihan mukavaa kun Muumit täyttävät pään näin syyssateella :D

Ja tiedättekös, mikä muu nyt villitsee? No Maanantaimallit!

Tällä kertaa kuvissa on nimittäin muutakin käsintehtyä kuin oma tekeleeni; myös Raumalla opettajaksi opiskelevan Maanantaimallin äidin, Matleenan suunnittelemat Kaarella -korvikset. Sopivat aivan täydellisesti villapaitani seuraksi. Korvikset ovatkin saavuttaneet suurta suosiota ja nyt ihailemmekin niitä kadulla vastaantulevien korvissa! Nyt koruperheeseen ovat liittyneet myös kaulakorut. Kurkista ja ihastu: https://maanantaimalli.fi/

Ja nämä kaksi söpöläistä, Vaahtokarkkineuleen ja Maanantaimallit yhdisti valokuvausta harrastava, ETSIN -blogista tuttu, Teresia. Lisää kuvia valokuvausreissultamme aivan ihastuttavassa Vanhassa Raumassa on myös siis hänen blogissaan osoitteessa: https://teresiaphotography.blogspot.fi

Mukavaa syyspäivää!



tiistai 3. lokakuuta 2017

Selviytymiskeinoja

DSC_2221 DSC_2175 DSC_2183 DSC_2202 Pimeää, tuulista, sataa ja kaikki on mustaa. Kamalinta tässä kaikessa on se, että ihmisten mieletkin mustuvat! Kun syksy tekee tulojaan, me suomalaiset käperrymme omiin koloihimme omien ajatustemme kanssa. Kun ilmat synkistyvät, synkkenee siinä mielikin samalla. Vai synkkeneekö? Voisin nimittäin kuvitella, että jos aurinko paistaisi ja ulkona olisi koko ajan kolmekymmentä astetta lämmintä, olisi ihmismielikin paljon freesimpi... 

Siksipä meiltä suomalaisilta vaaditaankin niin sanotusti "aika kovaa nuppia". Oikeasti. Miettikää nyt. Syys-, loka-, marras-, joulu-, tammi- ja helmikuu. Siinä menee puolet vuodesta kaamoksessa, kylmyydessä ja suurin osa päivästä pimeässäkin. Onko se sitten ihme kun mielessä pyörii ajatuksia suuntaan jos toiseen, ei aina tiedä miten päin olisi, miten oikein miettisi ja missä olisi ylipäätään jotain järkeä. Nyt onneksi tästä pimeästä ajasta on jo selätetty yksi kuukausi. 

Suomalainen on oikeasti vähän hullu. Tai täytyy olla. Eihän tätä muuten kestä. Siksipä olemme keksineetkin joukon selviytymiskeinoja, joita voimme käyttää näinä vuoden pimeinä aikoina; totaallisen pöntöt ja turhat tv ohjelmat, joita et varmasti katsoisi kesän helteillä sisätiloissa, sauna, jota ilman emme pärjäisi, neulontakerhot, mitä näitä nyt. Ja jokaisella on oltava omansa, sillä ilman omaa selviytymiskeinoa, emme pärjäisi täysjärkisenä läpi tätä piemää aikaa. Mikä onkaan sinun selviytymiskeinosi? 

Ja neulomuksestani sen verran; innoitus sai alkunsa Instagramista, jossa tämän tyyppisiä neuleita pyörii nyt todella paljon. Pitsikuviot ovat tämän syksyn juttu! Lankaa tätyy myös mainostaaa; Du Storen Faerytale alpakkalanka kaksinkertaisena. Maailman ihanin lanka! 

Kuvista jälleen kerran iso kiitos Amanda Aholle! 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Tilaa elämälle

DSC_6160
DSC_6243 DSC_6140 DSC_6176 DSC_6246 On aika sanoa kesälle heipat ja suunnata katse tulevaan syksyyn. Kun ensimmäiset lehdet alkavat putoilla puista ja aamulla ei oikein tiedä laittaisiko käteen hanskat ja nappaisi niskaan sadetakin, voi mielestäni sanoa syksyn tulleen. Ja ollaanhan sitä nyt sentään jo syyskuussa. Itse olen jo reilun viikon ollut koulutunnelmissa, sillä nyt silmissä on päättöharjoittelu ja viimeinen vuosi luokanopettajan opintojani. Hurjaa vauhtia on tämäkin aika mennyt ja se pistää ajattelemaan, missä sitä vuoden päästä onkaan. Kun opiskeluaika on lopuillaan, tuntuu ajatus työelämään asettumiselta vielä kaukaiselta ja pelottavaltakin. Ollaanko me nyt oikeasti ihan just niitä aikuisia?? Varmasti moni, itseni mukaan lukien, miettii ja pohtii paljon tulevaa...

Itse mietin vielä paljon, mitä kaikkea elämältäni haluan. Kesä toi mukanaan paljon uutta ja muutoksia, mutta vieläkään ei ole selvää, mihin tulevaisuus oikein johtaa. Paljon on ajatuksia ja ideoita... Tietääkä ihminen sitten koskaan, mihin tähtää? Mistä sitä tietää, missä on maali? Eikä minkään tarvitse olla lopullista. Ehkäpä tärkeintä on oivaltaa, että elämä on tässä ja nyt. Niitä juttuja kuuluu tehdä ja kokeilla, mitkä tuntuvat kokeilun arvoiselta. Liikaa ei saisi jäädä miettimään seuraavaa siirtoa vaan hypätä mukaan. Itse aion nyt ottaa viimeisestä opiskeuvuodestani täällä Raumalla ilon irti. Elämä vie sitten vuoden päästä minne vie. Suunnitelmia pitää olla, mutta ei liikaa, elämälle täytyy jättää tilaa! 

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille lukijoilleni! Kommentoikaa ihmeessä syyskuulumisianne, vaikka neulerintamalla :)!