maanantai 29. elokuuta 2016

Kaislikossa suhisee

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Loppukesää elellään ja vielä on aikaa nauttia luonnosta. Oikeastaan siitä voi nauttia täällä monimuotoisessa Suomessa koko vuoden, mutta kesää vain ei mielestäni mikään voita. Syksy tuo tietenkin mukanaan kauniit oranssin sävyt ja niistä luonto antaakin jo merkkejä.

Kävimme pari kertaa tämän kesän aikana melomassa. Kokemäenjoen suisto on niin kaunis, rakastan pieniä ja kapeita juopia, joita eteenpäin melomalla esiin avautuu mitä kauniimpia näkymiä. "Kaislikossa suhisee" olikin lapsena ehdottomasti lempisatuni. Luin paksun kirjan jopa ihan itse!! Ja vielä pariin kertaan. Kuvat olivat niin kauniit ja tunnelma mystinen ja salaperäinen, aivan niinkuin tuolla joella saikkailu. Muutenhan en lue oikein juuri mitään... Tekisi kyllä mieli, mutta aina keksin jonkin verukkeen. Tykkään mielummin saada aikaan jotain nykyvää, eli neulon sitten mielummin. 

Miltäköhän tuntuisi lähteä melomaan Lapin maisemiin... se minua kiinostaisi. Mutta ensin täytyy kyllä opetella eskimokäännös, vai mikä se nyt onkaan :D

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Vihreää syksyyn

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Untitled
Untitled

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut lempiväriä. Olen aina pitänyt luonnonläheisistä sävyistä ja tietenkin vaaleanpunaisesta. Jos täytyy valita väreistä, esimerkiksi urheiluvaatteet tulevat nyt mieleeni, valitsen aina pinkin. Muutoin tyydyn aina vaalean sävyihin. Myös harvemmin mustaan... On myös tylsää käyttää pelkkää beessiä. Jokin hyvä tehosteväri tuo kivan säväyksen pukeutumiseen! 

Nyt olen innostunut vihreästä! Siinä on jotain spesiaalia. Vihreä on raikas ja sopii yhteen monen kanssa. Se sointuu yhtä lailla kesään ja talveen. Juhannuksena kasvit näyttävät vihreytensä ja jouluna kuusi kukoistaa vihreää väriään. 

Huomasittehan myös uudet  koruni, rannerenkaat ja sormuksen. Vihreä sattuu nimittäin olemaan myös kaksosten väri. Sellainen kun horoskoopiltani olen, Kaksoispersoona ;) Korut ovat kotoisin Glitteristä ja siellä onkin nyt syksyllä myynnissä vaikka mitä vihreää, samoin näyttää olevan myös vaatekaupoissa. Valitsin värini hyvin :D 

Mikäs on teidän syksyn tehostevärinne? 


perjantai 26. elokuuta 2016

Maitokahvia

Kahvilla
Kahvilla
Kahvilla
Kahvilla
Untitled
Kahvilla

Tämä blogin kirjoittaminen on saanut nyt kesän aikana vähän erilaisen muodon. Aluksi ajattelin, että postailen tänne vain käsitöitäni ja niihin ohjeita. Nyt olen kuitenkin alkanut innostua tästä enemmän. Blogin kirjoittaminen on oikeastaan muodostunut jo harrastukseksi ja eräänlaiseksi terapiaksi :DD Aivan niinkuin neulominen, kirjoittaminen tänne saa aikaan samanlaista hyvää oloa. Ompa jännää!! Olen muutenkin sellainen ihminen, että kun inostun jostakin, niin sitten sitä tehdään ja paljon. Harvoin kyllä löydän sellaisia asioita, joista tosiaan innostun!

On myös jännää, että minä, Emmi, olen innostunut niin paljon kirjoittelusta ja elämäni hetkien jakamisesta teille, ihanille lukijoilleni! En ole nimittäin koskaan ollut mikään somen ja julkisten juttujen ystävä. Minulta meni kauan aikaa kun latasin Instagramin puhelimeeni. Kun sitä tarpeeksi kyseltiin, latasin sen sitten. Meni vuosi kun laitoin ensimmäisen kuvani :D Nyt olen ladannut Snapchatin, se tapahtui muuten yhdellä luennolla kun meni juttu sen verran syvälliseksi ettei enää mennyt jakeluun, tutustuin sen käyttöön. No sen jälkeen ei näköjään vielä niin syvälle olla vajottu, niin en ole sitä sitten oikein sen jälkeen käyttänytkään... Eli jos olen vastanuut joskus snäppeihin, on se kyllä aikas lailla spesiaalia :D 

Blogini kirjoittelua vertaisin kahvin juontiini: 

Aluksi se ei ollut lainkaan välttämätöntä, 
mutta  kun sitä rupesi juomaan,
 alkaa se koukuttaa yhä enemmän.
 Ilman ei voi pian enää elää. 
Kun kuitenkin nyt menen kahvilaan, 
otan pienen kupin ison sijaan.
 Pieni riittää, vielä... 
Sekaan laitan maitoa, 
niin vanha tekijä en nimittäin  vielä ole.
 Juomatta jätän pienen tilkan,
 koska en lopettanut vielä...


torstai 25. elokuuta 2016

Minustako ammattilainen?

_MG_8653
_MG_8755
_MG_8688
_MG_8751
_MG_8800
_MG_8760
_MG_8827

En ole ollut valokuvattavana sitten ylioppilaskuvan ja sitä ennen rippikuvassa. Oli hienoa olla ammattilaisen käsissä. Kuvissa valot ja varjot ovat jo valmiiksi niin kohdallaan, että en näitäkään kuvia muokannut yhtään! Oli ilo hymyillä kameralle kun tekijä osaa työnsä, ja mikä tärkeintä, rakastaa sitä!

Haaveenani on aina ollut, että pääsisin itse tekemään sitä työtä, mistä todella pidän. Vaikka työ on aina työtä, haluan uskoa siihen, että työnteosta voi saada sisältöä elämälleen ja nauttia siitä. Unelmakseni onkin tällä hetkellä muodostunut, että pääsisin tekemään jonain päivänä töitä muoti- ja vaatetusalalla, kenties neulesuunnittelijana... Kuka tietää. Mutta luetaan nyt ensin luokanopettajaksi. Opettajankin työ on antoisaa ja nautin lasten kanssa touhuilusta ja siitä tunteesta kun saan heidät oivaltamaan uusia asioita! Lapset ovat inspiroivia, täynnä tunnetta ja elämän iloa! Toivottavasti sitä riittää pitkään. 

No, aina saa haaveilla. Monet miettivät vielä eläkkeelläkin, mikä minusta tulee isona, Uskon, että elämä tuo tullessaan luonnollisia ratkaisuja ja niitä ei pidä liikaa alkaa pohtia. Mennään mihin virta vie, niin kauan kuin virtaa riittää! Ja sitä tuntuu riittävän :D 

Huomasittehan muuten blogini uuden ulkoasun. Katsoin vierestä kun Amanda laittoi blogiani kuntoon. Itse en olisi ikinä saanut sitä näyttämään tältä. Hienoa ihastella kun joku osaa oikeasti käyttää tietokonetta :D Ehkä minäkin vielä opin kun tarpeeksi katson vierestä. Saa sitten Amanda nauttia tämän blondin oivalluksista ja samalla nautin kyllä itsekin! Kun osaa oikein kunnolla blogata :D 

Kurkatkaas vielä  Amandan omia sivuja ja Facebooksivustoa, mikäli tämä lahjakkuus ei vielä ole tuttu ;)

tiistai 23. elokuuta 2016

Santorinin syleilyssä













Olemme koko perhe kreikkafaneja ja valitsimme tällä kertaa kohteeksemme Santorinin saaren. Tämä oli ensi kertamme tällä Kreikan saarella ja rakastuimme siihen saman tien. Matkaan lähdimme juhlistamaan isän syntymäpäivää. 

Santorinia sanotaan Kreikan kalleimmaksi saareksi, mutta en voi sanoa, että se olisi meistä ollut jotenkin muita kalliimpi. Tottakai, jos haluaa syödä illallista loistoravintolassa, saa maksaa huomattavasti kalliimmin, mutta niinhän se menee joka paikassa. Minne matkustaakin, jos valitsee kalliin paikan, saa maksaa kalliisti ;) Mutta kyllä hienoja ruokapaikkoja löytyi ihan sopivallakin hinnalla! Ei siis kannata rahan takia miettiä, matkustaako Santorinille vai jollekin toiselle saarelle. Ainakaan omasta mielestäni :) 

Santorinin saari on erilainen kuin muut Kreikasn saaret, jyrkkärinteinen ja vuoristoinen. Se onkin rakennettu tulivuorenpurkauksessa syntyneen kalderan reunoille ja on siksi haastavaa maastoa liikkua. Päivän aikana saa kivuta ylös ja alas rinteitä, mikäli haluaa nähdä enemmän. Kahdesta suurimmista saareen kaupungeista, Oiasta ja pääkaupungista Firasta löytyy pitkät portaat, jotka vievät alas meren rantaan. Portaita saa kivuta useamman sataa, jotta pääsee kohteeseen. Hellepäivinä tämä on hieman uuvuttavaa, mutta palkitsevaa! Meren rannalla saa nauttia tuoreista merenelävistä! 

Santorini tunnetaan hienoista maisemista, kalkkikivitaloista, hulppeista hotelleista, joissa muuten Kardeshianinkin perhe viikkoa ennen matkaamme majaili, ja tietenkin maailman kauneimmasta auringonlaskusta! Auringonlaskua saapui pääspottiin, Oiaan ihailemaan tuhansia turisteja joka päivä ja parhaat paikat oli varattu jo usempaa tuntia ennen itse esitystä: suuri tulipallo vaipui meren taa muutamassa minuutissa. Sitten yleisö taputti! Valokuvia otettiin valtavia määriä. Naiset olivat pukeutuneet iltapukuihin ja siemailivat coctaileja saaren parhailla istuskelupaikoilla. Kuin elokuvasta! Maisemaa katsoessaan ajatteli vain, että voiko tämä olla totta... Mutta niin se vain oli. Ja sen näkee vieläkin kun sulkee silmänsä ja ajttelee Kreikan lämpöä, merituulta ja naurun helinää. Luksusta arkeen. 

Voisin kertoa matkastamme vaikka kuinka pitkään, mutta ajattelin, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja hei, huomatkaa, että eksyi matkalle mukaan myös pari itsetehtyä vaatetta. Turkoosinsinisen meren kanssa kimmeltämään oli pakko virkata yhdet biksut ja niille kaftaani kaveriksi! Ja virkattu toppi tuli myös mukaan. Ja hei, näkyi ihan valtavasti naisilla päällä virkattuja bikineitä, eli jos ei sinulla vieläkään ole omia ja virkkaus koukuttaa, tee ihmeesä omat. Vaikka itse antamiani ohjeita apuna käyttäen :) 

Siispä kaikille terveiset lumoavan kauniilta Santorinilta, Atlantistarujen synnyinseuduilta, piristämään näitä sateisia elokuisia päiviä. Eikun omaa reissua sinne suuntaan suunnittelemaan! Annan mielelläni vinkkejä viinitarhoille ja venereissuille, jos niitä kaipailette ;)!

Muutamia otoksia lisää Instagramissa: Vaha_raumalaine ;)






tiistai 16. elokuuta 2016

Ei enää kyyneliä!








 


Minulla on ollut luottoparturi täällä Porissa pitkään. Nyt hän ei pahemmin enää tee parturinhommia, joten en ole vaivannut päälläni häntä :D Hiukseni olen pitkään värjännyt itse, käytän Loreal Parisin Casting Créme Gloss kevytväriä. Olen värjännyt kestoväreillä ja värinpoistoilla lukuisia kertoja nuorempana ja todennut, että aika usein värjäystulos päättyy kyyneliin. Keltainen tai porkkanan värinen tulos ei useinkaan ollut toivottu... Tällä värillä en puolestaan ole kertaakaan epäonistunut! 

Nyt päätin myös tehdä jotain muutakin repäisevää itse. Leikkasin meinaa hiukseni! :D Ei ollut edes vaikeaa, katsoin muutaman hyvän youtubevideon ja avot, komiat tuli. Halusin kerrostaa hiuksiani ja leikata edestä vähän lyhyemmäksi. Sakset tilasin keväällä Avonilta, perus leikkausakset ja ohenussakset. Ne ovat ihan paras keksintö!

Vielä kulmakarvat. En ole ikinä nyppinyt kulmakarvojani pinseteillä, kokeillut olen. Silmät alkavat vuotaa niin paljon etten näe enää mitään. Kulmani ovat lisäksi sellaista vauvanhaituvaa, että kestäisi ikuisuus kun nypin niitä yksi kerrallaan... Käytän siihen tarkoitukseen Veetin vahaliuskoja. Niitä en puolestaan voisi ikinä käyttää säärikarvoihin, itku tulisi :D Leikkaan suiroja liuskoista ja levitän ne kulmiin niille aluille, joista haluan karvat pois. Ei satu yhtään ja siistiä jälkeä tulee :) 

Kulmat värjään Beauty Lashin tummanruskealla sävyllä. Vaikka olenkin aivan blondi, tykkään silti tummista kulmista. Värjäys on helppoa. Ensin levitetään kehiteaine ja sitten väriä tuova aine. Värin levittämisessä täytyy olla super tarkka. Ottaa ihoon kiinni aikas nopeasti.

Ja kulmat viimeistelen vielä Maybelinen kulmavärillä. Käytän medium sävyä. Värissä on voidemainen koostumus, joten se on helppo levittää, eikä tuotetta tarvitse teroittaa! Ja vielä kulmat ojennukseen Lumenen kulmavahalla. Pysyvät vauhdissa mukana koooko päivän!

Ja eikun menoks!