On aika sanoa kesälle heipat ja suunnata katse tulevaan syksyyn. Kun ensimmäiset lehdet alkavat putoilla puista ja aamulla ei oikein tiedä laittaisiko käteen hanskat ja nappaisi niskaan sadetakin, voi mielestäni sanoa syksyn tulleen. Ja ollaanhan sitä nyt sentään jo syyskuussa. Itse olen jo reilun viikon ollut koulutunnelmissa, sillä nyt silmissä on päättöharjoittelu ja viimeinen vuosi luokanopettajan opintojani. Hurjaa vauhtia on tämäkin aika mennyt ja se pistää ajattelemaan, missä sitä vuoden päästä onkaan. Kun opiskeluaika on lopuillaan, tuntuu ajatus työelämään asettumiselta vielä kaukaiselta ja pelottavaltakin. Ollaanko me nyt oikeasti ihan just niitä aikuisia?? Varmasti moni, itseni mukaan lukien, miettii ja pohtii paljon tulevaa...
Itse mietin vielä paljon, mitä kaikkea elämältäni haluan. Kesä toi mukanaan paljon uutta ja muutoksia, mutta vieläkään ei ole selvää, mihin tulevaisuus oikein johtaa. Paljon on ajatuksia ja ideoita... Tietääkä ihminen sitten koskaan, mihin tähtää? Mistä sitä tietää, missä on maali? Eikä minkään tarvitse olla lopullista. Ehkäpä tärkeintä on oivaltaa, että elämä on tässä ja nyt. Niitä juttuja kuuluu tehdä ja kokeilla, mitkä tuntuvat kokeilun arvoiselta. Liikaa ei saisi jäädä miettimään seuraavaa siirtoa vaan hypätä mukaan. Itse aion nyt ottaa viimeisestä opiskeuvuodestani täällä Raumalla ilon irti. Elämä vie sitten vuoden päästä minne vie. Suunnitelmia pitää olla, mutta ei liikaa, elämälle täytyy jättää tilaa!
Mukavaa alkanutta syksyä kaikille lukijoilleni! Kommentoikaa ihmeessä syyskuulumisianne, vaikka neulerintamalla :)!
