Jenkkihymyä

Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni. Kun se näyttää voimansa, jäävät ihmisen tekeleet toiseksi. Tämän tunteen sain kokea Grand Canyonilla. Rotkon reunalla seistessä ei edes ymmärrä sen laajuutta. Ihminen tuntee itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Syystuulessa sai tuntea rauhan. Pitipä silmänsä sitten auki tai kiinni, tunsi sen, kuinka edessä on jotakin suurta ja mahtavaa. 

Samaa tunnetta, mutta hieman ristiriitaisin fiiliksin sai tuntea Vegasissa, jossa kaikki unelmat käyvät toteen. Alaleukani loksahteli maahan vähän väliä, sillä koko ajan vastaan tuli yhä mahtipontisempia juttuja. Näki, mitä saadaan aikaan kun rahaa laitetaan palamaan oikein kunnolla! Hetken mietin, että onko tässä mitään järkeä kun samaan aikaan kadulla on ihmisiä, jotka taistelevat jokapäiväisen leipänsä eteen, kärräävät ostoskärryissä koko omaisuuttaan... Todellisuus hämärtyy säihkeen keskellä.

Mutta tiedättekös mitä, mielestäni hienointa Amerikassa ovat ihmiset. Olen itse useimmiten hyvällä tuulella. Tai jos en ole, se on harvoin ja näkyy kilometrien päähän :D Jenkit ovat positiivista porukkaa. Tai ainakin he osaavat vetää roolinsa uskottavasti; voi olla tietenkin, että Hollywoodin elokuvastudioilla on vaikutusta. Kaikilla on vähän näyttelijänverta. Joka tapauksessa, oli hienoa kun sain luvan kanssa hymyillä ja nauraa kaksi viikkoa. Ei ollut ketään, joka kyselisi, "onks sulla aina yhtä hauskaa?" Saatoin morjestella vieraille ihmisille, he moikkasivat takaisin. Hymyyn vastattiin hymyllä. Toista on täällä Suomessa, ainkain harmittavan usein. Tänään kun lenkillä vastaan tulivat kaksi nuorta tyttöä metsäpolulla, moikkasin. Sain vastineeksi oudon katseen. Loppulenkin puheenaiheena varmaan oli; mistä tuo tyttö oli tuttu, olinkohan nähnyt jossain aiemmin tai sitten vain että, pipopäinen hullu, joka moikkaa kaikille tuntemattomille. Kumpi tahansa käy. Onpahan puheenaihetta :D

Mutta hei, jos saisin itse viettää elämäni Tyynenmeren rannalla lämpimässä auringonpaisteessa, olisin varmasti itsekin AINA hyvällä tuulella. Vaikka auringon laskettua meininki olikin aivan toisenlainen...

Paita kuvissa valmuistui osittain lentomatkalla. Niin sain huomion puutuneista jaloista käsiini. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! Löytäkää valoa päiviinne!

Kylmyyttä vastaan

Uusi neule valmistui jälleen lämmittämään syyspäiviä. Onneksi vähäksi aikaa pääsee ihan toiseen lämpöön. Olen itse niin lämpimien maiden ihminen kuin voi olla. Jos uuteen alkuun ja elämään on uskominen, niin olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kissa; aina kiehnäämässä toisten jaloissa ja hakemassa lämpöä ja aina ensimmäisenä kärsimässä kylmää kun talvipakkaset tulevat. Kelpaa sitä sitten istuskella vuorattuna luennolla villapaita ja takki päällä. Ehkä siitä tämä villapaitojenkin tekeminen lähti, ainaisesta vilun ja kylmän tunteesta... Olen ollut sitä mieltä, että synnyin väärään paikkaan. Liian kylmään.

Olen aina tykännyt matkustaa. Reissaaminen on vähän kun laittaisi rahaa pankkiin. Aina palaat kokemuksia rikkaampana ja avarakatseisempana. Tänä päivänä saa tosin vähän miettiä mihin matkustaa ja millä mielellä. Maailman tapahtumat kyllä nöyristävät ihmismielen ja saavat ajattelemaan yhtä jos toista. Aamulla härätessäni sain lukea jälleen karmivan uutisen New Yorkista. Aina matkustamisessa ja elämässä yleensä on ollut omat vaaransa, mutta ei omien vanhempieni ole tarvinnut miettiä aivan samoja asioita matkalle lähtiessään kaksikymmentä vuotta sitten kuin nyt täytyy. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa, niin sitä sanotaan. Ja ei pidäkään. Mutta joku tässä maailmassa on muuttunut. Mutta mikä ja miksi? 

Suomea pidän kuitenin edelleen suhteellisen turvallisena paikkana asua ja elää. Ehkä se on sittenkin ollut valtti syntyä Suomeen. Vaikka sitä sitten välillä joutuisi kärsimään vähän kylmyyttä. Onneksi on villapaidat...

Kuvista suuri kiitos Noora Kalimalle! On onni omistaa taitavia ystäviä!

Vaaleanpunainen kuin vaahtokarkki

Piristystä syksyyn! Välillä puikoilla on ihan oman mielenterveydenkin kannalta pitää syksyllä jotain muutakin lankaa kuin harmaata, joten valitsin nyt tämän kauan kaapissa lojuneen Du Storen Faerytale alpakkalangan. Tämä paita onkin saanut värinsä ja pehmoisuutensa puolesta paljon kiitosta. Koulussa sanoinkin tänään, että tein pehmeän paidan, että saisin paljon haleja ja silityksiä. Niitä olen toden teolla saanut!

Oikein kunnon halimyrskyn sain tänään harjoitteluoppilailtani täällä Raumalla. He ovat aivan innoissaan aina kun saavun luokkaan, sillä teemme Muuminäytelmää. Muumit ovat nyt jotenkin villinneet meidät kokonaan! Ihan mukavaa kun Muumit täyttävät pään näin syyssateella :D

Ja tiedättekös, mikä muu nyt villitsee? No Maanantaimallit!

Tällä kertaa kuvissa on nimittäin muutakin käsintehtyä kuin oma tekeleeni; myös Raumalla opettajaksi opiskelevan Maanantaimallin äidin, Matleenan suunnittelemat Kaarella -korvikset. Sopivat aivan täydellisesti villapaitani seuraksi. Korvikset ovatkin saavuttaneet suurta suosiota ja nyt ihailemmekin niitä kadulla vastaantulevien korvissa! Nyt koruperheeseen ovat liittyneet myös kaulakorut. Kurkista ja ihastu: https://maanantaimalli.fi/

Ja nämä kaksi söpöläistä, Vaahtokarkkineuleen ja Maanantaimallit yhdisti valokuvausta harrastava, ETSIN -blogista tuttu, Teresia. Lisää kuvia valokuvausreissultamme aivan ihastuttavassa Vanhassa Raumassa on myös siis hänen blogissaan osoitteessa: https://teresiaphotography.blogspot.fi

Mukavaa syyspäivää!

Selviytymiskeinoja

Pimeää, tuulista, sataa ja kaikki on mustaa. Kamalinta tässä kaikessa on se, että ihmisten mieletkin mustuvat! Kun syksy tekee tulojaan, me suomalaiset käperrymme omiin koloihimme omien ajatustemme kanssa. Kun ilmat synkistyvät, synkkenee siinä mielikin samalla. Vai synkkeneekö? Voisin nimittäin kuvitella, että jos aurinko paistaisi ja ulkona olisi koko ajan kolmekymmentä astetta lämmintä, olisi ihmismielikin paljon freesimpi... 

Siksipä meiltä suomalaisilta vaaditaankin niin sanotusti "aika kovaa nuppia". Oikeasti. Miettikää nyt. Syys-, loka-, marras-, joulu-, tammi- ja helmikuu. Siinä menee puolet vuodesta kaamoksessa, kylmyydessä ja suurin osa päivästä pimeässäkin. Onko se sitten ihme kun mielessä pyörii ajatuksia suuntaan jos toiseen, ei aina tiedä miten päin olisi, miten oikein miettisi ja missä olisi ylipäätään jotain järkeä. Nyt onneksi tästä pimeästä ajasta on jo selätetty yksi kuukausi. 

Suomalainen on oikeasti vähän hullu. Tai täytyy olla. Eihän tätä muuten kestä. Siksipä olemme keksineetkin joukon selviytymiskeinoja, joita voimme käyttää näinä vuoden pimeinä aikoina; totaallisen pöntöt ja turhat tv ohjelmat, joita et varmasti katsoisi kesän helteillä sisätiloissa, sauna, jota ilman emme pärjäisi, neulontakerhot, mitä näitä nyt. Ja jokaisella on oltava omansa, sillä ilman omaa selviytymiskeinoa, emme pärjäisi täysjärkisenä läpi tätä piemää aikaa. Mikä onkaan sinun selviytymiskeinosi? 

Ja neulomuksestani sen verran; innoitus sai alkunsa Instagramista, jossa tämän tyyppisiä neuleita pyörii nyt todella paljon. Pitsikuviot ovat tämän syksyn juttu! Lankaa tätyy myös mainostaaa; Du Storen Faerytale alpakkalanka kaksinkertaisena. Maailman ihanin lanka! 

Kuvista jälleen kerran iso kiitos Amanda Aholle!