Tänään on ensimmäinen sadepäivä pitkään aikaan. Koko syksy on ollut niin hieno ja aurinkoinen... Mistä se mahtaa johtuakin, että heti kun sataa, mieli muuttuu täysin. Aurinkoisena päivänä koko elämä hymyilee. Sateisena taas haluaisi vain jäädä kotiin ja käpertyä peiton alle.
Tänään minulla olisi ollut koko päivä aikaa kuunnella sateen ropinaa ja makoilla filtin alla. Mutta en tehnyt niin...
Nyt syksyllä minulla on koulua vain vähän. Oikeastaan olisin siis voinut koko syksyksi jäädä peiton alle :D Luontoni ei kuitenkaan anna periksi, että olisin vain kotona. Kävin eilen onneksi hakemassa taas uudet langat uuteen neuleeseen. Äsken sain etukappaleen valmiiksi :D Olen ajatellut tämän koko syksyn nyt vähän niin, että annan aikaa itselleni, teen niitä juttuja mitä mielen tekee. Onneksi onkin ollut ilmoja harrastaa kaikkea kivaa ulkona. Maastofillarilenkkiä ei olekaan tänä syksynä voittanut mikään tai tanssiharkkoja tai kutomista kotisohvalla!
Mutta se kaikki on ollut minulle vaikeaa. Jotenkaan en pääse siihen samaan arkiseen elämisen rytmiin, jos vaan teen koko ajan niitä juttuja mitä haluan tehdä. Tuntuu, että elämä junnaa paikoillaan... Hassua! Jotenkin janoan koulutehtäviä, saisi hoidettua jotakin kunnollista :DD
Olen kuitenkin huomannut, että tämän koulun tehtävä ei ole antaa vain kirjoja luettavaksi tai tehtäviä tehtäväksi. Opettajakoulu opettaa paljon muutakin kuin sen, mitä kirjassa lukee. Välillä on ollut hirmu kiire, kaikki painaa päälle samaan aikaan, aika ei tunnu riittävän. Ehkä nyt tämän koulun tehtävä on opettaa olemaan... Tai käyttämään aikaansa hyödyllisesti. Opettajan työssä meinaa tarvitaan paljon muutakin kuin vain kirjatietoa. Ehkä siinä tarvitaankin juuri niitä ajatuksia, mitä uuden neuleen tekeminen tai maastopyörälenkki luonnossa minulle antoi.
Siitä huolimatta, että oppii vain olemaan, ihminen vaan jotenkin tarvitsee ympärilleen aikataulutusta. Pääsee johonkin tiettyyn rytmiin, joka päivälle ja joka hetkelle on oma tarkoitus. Silloin vaan kaikki tuntuu menevän päällekäin.
Esimerkiksi tämän postauksen kuvien saaminen oli aika moisen aikataulutuksen takana :D Letin on nimittäin tehnyt, kukas muukaan kuin Matti Airola, tyttöjensä letityksestä tunnettu taitava raumalaismies! Alunperin letti piti tehdä suunnittelemaani alpakkamekkoon ja kuvaajana piti toimia Artun. No, aikataulut eivät täsmänneet, mutta päätettiin silti tehdä letti ja saimme toisen kuvaajan. Ja hyvä un pidettiin sovitusta kiinni, koska, kuvat ja letti onnistuivatkin superhyvin! Alpakkamekon säästin Artulle kuvattavaksi ja sitä esittelenkin myöhemmin :)
Kaikesta huolimatta kaikki järjestyy ajallaan. Tarvitaan aikaa ja aikatauluja, tarvitaan niitä hetkiä kun kalenterissa ei lue mitään ja tarvitaan niitä, jolloin se on aivan täynnä. Niistä kaikista ihminen elää!
Iso kiitos vielä Matille
kauniiista letistä,
sekä
Juisille ja Veeralle kuvista!
Hame: Vila
Neule: Cubus
Korvakorut: itse tehdyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti